Hupsista, jopas se aika on vierähtänyt

Todellakin, todellakin aikaa on ensimmäisestä ja tähän asti viimeisestä päivityksestä vaikka ja kuinka kulunut. Paljon on kyllä tapahtunutkin. Allekirjoittanut on saanut opiskeltua loppuun itselleen uuden ammatin, jonka myötä saa toivottavasti työskennellä vuosikymmeniä tai edes vuosia eteen päin.

Kulunut talvi on ollut harvinaisen leuto ja vähäluminen. Täällä on nyt alkamassa hiihtoloma ja lunta ei ole sen vertaa, että hiihtelemään pääsisi. Jo toivon luovuttaneena pakkasimme sukset varastoon ja monot kaapin perukoille. Samaan paikkaan saivat myös luistimet passituksen. No jos jotain positiivista talvessa, niin lenkkikelit on suht kohillaan olleet. Liukasta on kyllä ollut, mutta kunnon nastat vaan alle, niin pystyssä kyllä pysyy.

Valmistumisen jäljiltä rouvaa on vaivannut aika kova väsymys joka edelleenkin tahtoo vaivata, mutta on jo voiton puolella. Ihana valo, ihana valo... Tuo aurinko armas se antaa voimaa niillä pikkiriikkisillä valonsäteen häivähdyksilläänkin. Ja ulkona reippailu tottakai antaa myös voimia uuteen päivään. Lenkkeilyharrastus on vähitellen elvytelty henkiin ja kaveriksi saatu yhtä innokas immeinen kuin itsekin eli sohvaperunoiden peruna... Mutta täytyy sanoa, että motivaatio on kohillaan jos vesisateessakin saahaan tunnin lenkki tarvottua sohjoisella metsätiellä =) No tänään oli säät kyllä suosiolliset ja koirulit nautti myös ulkoilusta.

Niin se on tänään laskiaissunnuntai. Itsellä meinasi aivan tyystin ohitse mennä. Mies ja tytär innostuivat leipomaan pullaa ja lenkkikaveri yllätti oikein makoisilla laskiaispullilla. Nam ja kiitos hälle. Ja ette ikinä usko miten perheen nuorimmainen sai äitinsä niin ylpeäksi. Likka siivosi yhteiset tilat sillä aikaa eli antoi pölyille kyytiä, imuroi ja moppasi lattiat. On mulla reippaat nuoret. Ja ihana mies.

Valostuvat illat ovat tuoneet niin sanottuja lisätunteja vuorokauteen. Tai samat tunnithan ne on ennenkin olleet, vaan nyt niitä ehtii hyödyntämäänkin. Käsitöitä, lukemista... kaikkea kivaa facebookissa notkumisen ohella. Uusimpana harrastuksena on tullut aloiteltua kiven hionta. Ah mitä hommaa. Kerrassaan hieno harrastus, johon tarvitsee perehtyä paremmin. Onpa sitä jo kovasti suunnitellut pihahommia, ikkunoille kaipaisi kukkia tai jotain. Kyllä kai se on tomaatit ja kurkut alettava kylvämään, että on kasvihuoneille taimia. Ja vois kai sitä muutaman kesäkukankin kylvää... Ja mistä veikka niin homma lipeää taas käsistä? Kunhan nyt ei kuitenkaan iskisi se viime kesän viheliäisyys eli vihannespunkki. Voi sitä harmin ja mielipahan määrää kun kaikki tuhoutui... Mutta minuahan ei lannisteta, ei. UGH!

Mutta nyt lienee viisain aloittaa kalastelemaan unta, jotta aamulla heräisi virkkuna uuteen työpäivään. Kuulemisiin!

-Annica-

Juhlien valmistelua

Perheessämme on pian juhlan aika. Yksi lapsistamme pääsee ripille. Juhlimme kotona läheisten kesken. Koska Suomen suvi on yllätyksiä täynnä, koristelemme useampia juhlapaikkoja, missä saa istuskella ja jutella kuulumisia ja nauttia tarjoiluista. 

Kuistin pöytään ajattelin laittaa itse virkkaamani pöytätabletit, joihin ohje löytyy täältä. Vanhat tuolit piilotin valkoisten tuolihuppujen alle ja istuinten päälle kesäiset tyynyt pehmukkeeksi. Luulisi kelpaavan istuskella. Itse voisin vaikka muuttaa tuonne kuistille. 

Jos vaikka seuraavaksi vaihtaisi silitysraudan maalipensseliin... Siitä sitten toinen kerta. Kuulemiin. -Annica-

Tervetuloa

Hei kaikille tänne piipahtaneille. Olkoon pienet palaset elämääni teille iloksi ja innostukseksi.

Blogissani tarinoita arjesta ryyditettynä erillaisin harrastuksin ja mielenkiinnon kohtein. Tarinoiden takana innokas kädentaitaja, lapsia omaava äityliini ja maamiehen vaimo. Tervetuloa!